*

AJK blogi Utopistin unelma

Talouspolitiikka ja mediakohu

20161219-Talouspolitiikka ja mediakohu Mediassa kiistellään valtakunnan tärkeimpänä asiana siitä kuka saa moittia ja ketä. Itse pääasia eli talouspolitiiikka jätetään kokonaan tuuliajolle. Ehkä niin onkin parempi, kun sitä tehdään väärällä tavalla väärin perustein. Nykyisen talouspolitiikan ainoa toivo on, että laskun jälkeen tulee ennen pitkää nousu kuten nousun jälkeen myös lasku. Niin on aina ollut ja niin on nytkin oleva. Jo Joosefin Egyptissä tunnettin unessa saatu lohdullinen tieto, että seitsemän laihan vuoden jälkeen tulee seitsemän lihavaa. Ja toden totta, suunnilleen tämä tieto on todennettu vielä tänäpäivänä. Paitsi että laiha kausi on hieman lyhyempi kuin lihava. Niin kauan kuin talouspolitiikkaa tehdään nykytyylillä käärmettä pyssyyn ajaen ja narulla työntäen tai paremminkin tumput suorana viereltä katsoen, on tämä Joosefille valjennut syklisyys ainoa toivo.

Jos jotakin todella haluttaisiin tehdä talouden elvyttämiseksi, se tehtäisiin aivan toisin kuin nyt. Koko ajattelutapa on radikaalisti väärä. Talous ei pyöri tarjontaa koskevien könttäpäätösten mukaan. Nämä umpimähkäiset kauniit päätökset ja sellaiset ja sellaiset hyvät tavoitteet jäävät paperille, kun ei päättäjillä ole hampaita eikä kynsiä niiden toteuttamiseksi. Vaikka kuinka päätettäisiin työllisyysasteen tai teollisuuden kilpailukyvyn nostamisesta, mitään ei tapahdu ennen kuin Joosefin sykli hiljalleen toteutuu. Jos sitä haluttaisiin nopeuttaa, otettaisiin järki käteen ja toimittaisiin toisin.

Taloutta pyörittää yksityisten ihmisten fyysisiin ja psyykkisiin tarpeisiin perustuva kysyntä. Sitä pyrittäisiin stimuloimaan eikä tyydyttäisi vain odottelemaan, että patoutumat jotenkin purkautuvat ennen pitkää kuten nyt. Veroeuro on ase yhteiskunnan kädessä. Sen järkevällä käytöllä saatettaisiin saada jotakin aikaan. Nyt vain tumput suorana tuijotetaan valtiontalouden alijäämää ja hoetaan, että velka on maksettava ennen pitkää. Mitäpitäisi tehdä, että veroeuro elvyttäisi taloutta liikkeellä pitävää kysyntää? Euro pitäisi saada pyörimään pois sieltä missä se vain makaa sinne missä se käytetään kysynnän lisäämiseen.

Euro pois sen jemmareilta sen pyörittäjille! Suurituloisen euro makaa tai etsii rahan tuottoa finanssimarkkinoilla. Pienituloinen ei pane euroa jemmaan vaan käyttää sen tarpeisiinsa, lisää kysyntää ja aiheuttaa tuotantoa, työllisyyttä ja tulonmuodostusta. Siis talouspolitiikassa pitää tehdä toimia, jotka lisäävätätä kysyntää. Yksi mahdollisuus on kansalaispalkka. Se kasvattaa tulonsaajien piiriä. Se takaa pienituloisten osallistumisen markkinoiden kysyntään. Kaiken kaikkiaan sekä yksilötason kulutuskysyntää ylläpitävä tulopolitiika että sitä palveleva ruohonjuuritason tuotannontekijämarkkinoiden kysyntä ovat ratkaisevia tekijöitä talouspolitiikan tavoitteiden toteutumisessa. Niihin on kiinnitettävä huomio hurskaiden toiveiden asemesta. Näin on aina ollut, on nyt ja tulee olemaan.

Muuten hyvä hallitus on tehnyt kaksi virhettä: alistunut tanssimaan ripaskaa umpipöhköä möykkypolitiikkaa ajavien työmarkkinajärjestöjen edessä ja se on jättänyt tekemättä sellaista talouspolitiikkaa, joka todella elvyttää. Vienti tässä nyt väkisin yritetään muka työntää vauhtiin. Ulkomailta nousun ainekset haravoida. Se ennen onnistui, kun oli käytettävissä ihmeellinen vipu, devalvaatio. Enää ei ole. Enää ei onnistu. Samana päivänä, tässä taannoin, kun korkean tason viisaus vietti ampumattoman karhun peijaisia, saatiin kylmää tietoa viennin supistumisesta niin ja niin monella prosentilla.

Eikö se ollut sama päivä, kun saatiin tietoröyhkeyden huipusta. Sejase jättiammattiliitto ohjaa niin ja niin monta miljardia rahastoihin joukkovoiman tehostamiseksi. Ihan oikein: rahastoitua joukkovoimaa on tulossa. Sillätässä maassa talouspolitiikkaa tehdään. Valtakunnan hallitus kumartaa tälle voimalle, tanssii sen pillin mukaan ja pyllistää markkinavoimille. Sille oikealle ruohonjuuritason markkinavoimalle, kysynnn ja tarjonnan kohtaamiselle lattiatasolla. Viime aikoina on kuultu uutisia myös tämän korkealle tasolle näkymättömän taloutta todellisuudessa pyörittävän voiman aikaansaannoksista. Ei ennättänyt mamutsunami vaimeta, kun jo koettiin iso ihme: rakennusteollisuudessa on alkanut nousu. Ihmekö tuo, kun markkinoille on tullut parikymmentätuhatta uutta asunnontarvitsijaa. Yleisestä valituksen ininästä poikkeavia soraääniä kuullaan jatkuvasti sieltä ja täältä vastaanottokeskusten ympäristön yrittäjiltä. Kauppa käy. Onko ihme, kun Sipilän antama veroparatiisia etsiskelevä kierrosta poistunut euro lähtee pyörimään koko voimallaan, aikaansaa tarpeista kumpuavaa kysyntää. Tarvitaan ruokaa, vaatteita, asuntoja. Niiden tuotanto piristyy, kasvaa, työllisyys elpyy, nimenomaan kantaväestön tässä vaiheessa.

Samaan aikaan kun korkean tason möykkymafia hurskastelee arvokkaalla sopimusvapaudellaan, ruohonjuuritasolla siitä lipsahdellaan ja annetaan piupaut yleissitovuudelle. Sopimusvapaus ja sopimusvapaus, mutta millä tasolla? Pomoilla cocktailpöytiensäääressä vai ihmisillä arkensa askareissa? Minä kysyn vaan, kuten Pätkä Puupää-elokuvissa.

Poliisi pannaan vainoamaan uberisteja, sakkoja määrätään korkean tason sopimusten rikkomisesta. Jäykkyys ja jämäkkyys ovat talouspolitiikan korkeimmat tavoitteet. Siltä näyttää. Viis pienten ihmisten tarpeista ja järjenkäytöstä. Kuitenkin heissä ja heidän päätöksenteossaan on talouden voima. Oikeata talouspolitiikkaa on se, joka ottaa tämän huomioon ja pyrkii siirtämään laiskoja ja alhaisen kulutusalttiuden euroja niiden käyttöön, joilla kulutusalttius on suuri. Sieltä kysyntä, tuotanto, tulonmuodostus ja työllisyys kumpuaa.

Rohmutulon saaja käyttää lisäeurostaan keskimäärin korkeintaan 70 senttiä kyntään, loput panee talteen pahan päivän varalle, pahimmassa tapauksessa uittaa talteen ja turvaan veroparatiisiin, siis varmuudella pois kierrosta. Kansalaispalkka tavoittaa ihmisiä, jotka ovat tarpeessa ja käyttävät lisäeurosta 90 senttiä kulutukseen eli kysynnän kasvattamiseen. Kotimaisen kysynnän kasvu työllistää, kasvattaa tuotantoa ja lisää tulonmuodostusta, kansantalous nousee lamasta. Sen panee pyörimään pienituloisen suuri kulutusalttius. Syntyy ruohonjuuritason yritystoiminta, joka vastaa ruohonjuuritason kysynnän kasvuun. Edellytksenä on vapaa kilpailu ilman kolmikannan tukahduttavia kahleita.

Viimeisen vuoden aikana olen havainnut kolme talouspoliittisen puheenvuoron käyttäjää, jotka ovat puhuneet täyttä asiaa, muut enimmäkseen asian vierestä. Kaksi ruohonjuuritason kysynnän ymmärtäjää ovat olleet tunnettu kapitalisti Björn Wahlroos ja Elinkeinoelämän pomomies Risto E J Penttilä ja yleisemmällä tasolla nyky-yhteiskunnan toimintaa ymmärtävä kaikki suuret asian vierestä puhuvat gurut peittoava teinityttö Binga Tupamäki.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/206727-bjorn-wahlroos-ylelle-pidettava-...

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204093-talousvaikuttaja-matalapalkkatoi... --

http://bingatupamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219905-kapitalismista-komm...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Tässä kirjoituksessa on tärkeitä pohdintoja siitä, miten maamme talous saataisin vihdoinkin nousu-uralle. Olen samaa mieltä siitä, että tarvittaisiin työtä kaikille ja kysynnän elvytystä.

Työtä kaikille saataisiin siten, että pienipalkkaisenkin työn pitäisi kannattaa sekä tekijälle että teettäjälle. Tähän päästäisiin sillä, että kaikille kansalaisille maksettaisiin perustuloa, jonka päälle tuleva heikohkokin palkka antaisi jonkinlaisen elintason.

Ja jotain ratkaisevaa olisi tehtävä, jotta suurituloiset eivät keplottelisi varojaan veroparatiiseihin pois kotimaisesta kysynnästä.

Juttusi alussa kirjoitat: "Mediassa kiistellään valtakunnan tärkeimpänä asiana siitä kuka saa moittia ja ketä." Jos tässä viitataan Sipilä-Yle-kiistelyyn, olen samaa mieltä, että kysessä ei ole valtakunnan tärkein asia. Mutta hyvin tärkeä asia se kuitenkin on.

Kyse on journalistien toimintaedellytykistä tässä eräiden vertailujen perusteella maailman sananvapauden ykkösmaassa. Toimittajien olisi annettava harjoittaa tutkivaa journalismia ja läpivalaista jopa pääministerin ja hänen lähipiirinsä taloustoimia. On vaarallista, jos journalisteista tulee pääministerin sylikoiria, niin kuin Ylen uutisten päätoimittajasta näyttää tulleen:
http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228094...

Parhaat joulutoivotukset etevälle blogistille.

Toimituksen poiminnat