*

AJK blogi Utopistin unelma

Talouspolitiikassa katse ruohonjuuritasolle

20170209-Työttömyys
Surkuhupaisaa on isojen poikien päätön keskustelu. Perä edeltä on latvasta puuhun noustu. Nyt katsellaan ympärille ja ihmetellään kuinka rumalta näyttää. Eipäsjuupastellaan siitä, näytttäkö enemmän vai vähemmän rumalta kuin silloin kun edellisen kerran hampaattoman politiikan tuloksia pällisteltiin. Korkealla maanpinnan yläpuolella puhutaan ja puhutaan, yhteiskuntasopimuksia tehdään. Valtiontaloutta ja verotusta kiristetään ja löysätään. Kummastellaan kun ei politiikka pure.
Johtuu siitä, että yritetään narulla työntää ja käärmettä pyssyyn ahtaa. On nurinkurinen ja takaperoinen käsitys siitä, miten kansantalous toimii. Se ei toimi tarjontaa säädellen, tuputtaen ja työntäen, hurskaita toiveita kipailukyvystä ladellen. Sopimusvapauteen vedoten korkean tason kaikenkattavia sopimuksia tehdään. Jäsenmaksuiksi nimitetyt suojelurahapurot ohjataan joukkovoimaksi tulevia taisteluita varten. Tällä kaikella kuvitellaan kansantaloutta pyöritettävän. Pahinta on se, että jos pieni valon pilkahdus jossakin näkyy, sen katsotaan tämän politiikan ansiosta syntyneen. Todellisuudessa se on syntynyt tästä huolimatta. Siellä puun juurella, ruohonjuuritasolla.
Kansantaloutta globaalissa maailmassa pyörittää kuluttajien ja yrittäjien fyysisistä ja psyykkisistä tarpeista kumpuava kysyntä nyt kuten aina ennenkin. Ja ennemmin tai myöhemmin se murentaa korkean tason möykkymafian luomukset ja puskee markinoilla kysynnän ja tarjonnan yhteisvaikutuksen avulla tuotannoksi ja työllisyydeksi, taloudelliseksi kasvuksi, jos sikseen on. Ruohonjuuritason kysynnän ja tarjonnan ohjaamat markkinat ovat kaataneet kokonaisia keskusjohtoisia kansantalouksia kuten hyvin tiedetään.
Jos talousprosessiin halutaan vaikuttaa, on korkealla latvassa kinastelun asemesta katse suunnattava ruohonjuuritasolle ja käyttöön otettava talouspolitiikan terävin ase rajakulutusalttius. Mikä ihme se sellainen on? Se on lähes olematon, kaikesta päättäen täysin korkean tason silmälle näkymätön herhiläinen, joka kuitenkin puree tehokkaammin kuin mikään möykkymoukari, jollaisia yhteiskuntasopimuksilla ja joukkovoimaalla heilutetaan. Se nimittäin perustuu siihen oikeaan sopimusvapauteen, siihen joka kuuluu ruohonjuuritasolle, kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen tällä todellisten tarpeiden säätelemällä tasolla.
Automaation ja digitalisoinnin takia ostovoima kertyy yhä harvempien onnekkaiden käsiin, työpalkasta tulee arpalippu tarpeen tyydytyksen toteuttamiseen. Onnekkaiden rajakulutusalttius pienenee eli eurot kertyvät sellaisten käteen, jotka yhä pienemmän osan niistä käyttävät ja tarvitsevat kysyntään eli pyörittämään kansantaloutta. Olisiko siis automaatio ja digitalosointi pysäytettävä ja siten taattava, että rajakulutusalttius ei penene, lisäeuroista suurempi osa käytetään eikä panna laiskana makaamaan. Ei, vaan on huolehdittava siitä, että työtulosta ei tule arpalipuke, vaan ostovoimaa vyöryy myös niille, joita ei automatisoiduissa ja digitalisoisoiduissa prosesseissa tarvita. Muita keinoja ei tällä hetkellä ole näkyvissä kuin kansalaispalkka, joka tuotantoprosessiin osallistumisesta riippumatta takaa osuuden yleisestä kakun jakamisesta. Tähän kohtaan olisi talouspolitiikan kärki kohdistettava. Taattava ostovoima niile, joilla rajakulutusalttius on korkea eli jotka euron käteen saatuaan panevat sen pyörimään eivätkä pinoa laiskana lojumaan tai finanssisijoituksiksi olematonta korkotuottoa odottamaan. 
Siis isoille pojille evästys: opetelkaa, mitä tarkoittaa rajakulutusalttius ja toimikaa sen mukaan. Rajakulutusalttius on vipu, joka panee talouden pyörimään. Tähän ruohonjuuritason pikku vipuun voidaan vaikuttaa kakun jakoa säätelemällä.  Sen säätelyn  kautta toteutuu myös työllisyys ja kasvu.
 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Asko Korpela: "Muita keinoja ei tällä hetkellä ole näkyvissä kuin kansalaispalkka, joka tuotantoprosessiin osallistumisesta riippumatta takaa osuuden yleisestä kakun jakamisesta. Tähän kohtaan olisi talouspolitiikan kärki kohdistettava. Taattava ostovoima niile, joilla rajakulutusalttius on korkea eli jotka euron käteen saatuaan panevat sen pyörimään eivätkä pinoa laiskana lojumaan tai finanssisijoituksiksi olematonta korkotuottoa odottamaan."

Noin se taitaa olla. Vain kansalaispalkka antaa tässä karussa tilanteessa kansan syville riveille ostovoimaa, joka panee talouden pyöriä liikkeelle ja tuottaa valtiolle ALVia.
Ellei mitään tehdä, monimiljardöörit vain lisäävät pottiaan veroparatiiseissa. Nyt jo kahdeksan rikasta miestä omistaa yhtä paljon kuin ihmiskunnan köyhempi puolikas, melkein 4 000 000 000 ihmistä.

Toivottavasti ymmärsin oikein.

Toimituksen poiminnat